×
Unfortunately we have no shipping options for United States.

Mietiskelin tässä taannoin mitä pelaaminen minulle merkitsee. Vaikka tuotan puoliammattimaisesti sisältöä videopeleihin ja pelaamiseen liittyen, en varsinaisesti nauti pelaamisen sosiaalisesta aspektista. Tällä tarkoitan siis videopelejä, syy lauta- ja korttipelien pelaamiselle on juurikin sosiaalisuudessa. Harva kuitenkaan pelaa vaikkapa Dotaa sen miellyttävän (eli äärimmäisen suolaisen) yhteisön takia. 

Konsoli repussa ei tule tylsiä hetkiä

Havahduin kun istuskelin keskellä talvea kahvilassa odottelemassa sovittua tapaamista. Odotellessani nappasin repustani PS Vita -käsikonsolin ja aloin pelaamaan Persona 4: Goldenia. Välittömästi odottelusta tuli mukava, henkilökohtainen kokemus. Pelaamiseen liittyi eskapismia, irrottautumista vallitsevasta hetkestä toiseen maailmaan. Tuo mikrokosmos toi lohtua kylmään talvipäivään ja teki odottelusta ilahduttavan elämyksen. Se oli yllättäen aikaa itselle arjen keskellä.

Juuri eskapismi on syy minkä takia kannan aina joko kirjaa tai käsikonsolia mukana. Tyhjät hetket junaa odotellessa, hammaslääkärin vastaanotolla tai vaikka bussissa istuessa eivät ole lainkaan epämieluisaa joutoaikaa. Kännykän naputtelun sijaan voin työntää napit korviin ja olla hetken omissa maailmoissani. Koska käsikonsolit ovat siis varsin lähellä sydäntäni, kokosin niistä Top 5 -listan. Jos kämmenkonsolin hankinta mietityttää niin heitin mukaan myös pieniä täkyjä, jotka kannattaa ottaa huomioon konsoleita metsästäessä. 

#5 Game Boy Advance SP


Harva konsoli, saatikaan käsikonsoli, on saavuttanut niin ikonista asemaa kuin Nintendon Game Boy. Varsinkin 2000-luvulla halki maailman levinnyt Pokemon kuume toi Game Boy Colorin kaiken kansan tietoisuuteen. Muuten erinomaista laitetta vaivasi kuitenkin muutama epäkäytännöllinen ongelma. Sen valaisemattomasta näytöstä oli erittäin hankala saada selvää muuta kuin suorassa auringonvalossa. Kuitenkin myöhemmin ilmestynyt Game Boy Advance Sp toi helpotusta ongelmaan taustavalaistun ruudun muodossa. Toinen ongelma koski laitteen pelejä, sillä niiden tallennusmekaniikka tarvitsee toimiakseen pienen patterin pelin sisällä, joka kuitenkin tyhjenee ajan myötä. Tästä johtuen on ikävä huomata kaikkien rakkaiden Pokemonien kadonneen vanhentuneen tallennuspatterin johdosta. Editor's note: Meillä Retromagialla luonnistuu myös paristojenvaihdot!

Nice to Know: Kerälijän/retrokone-harrastajan kuitenkin kannattaa olla tietoinen että Advance SP:stä on olemassa kaksi eri versiota, AGS-001 ja AGS-101. Ensimmäisessä versiossa on köpö etuvalaistu näyttö ja jälkimmäisessä skarppi taustavalaistu ruutu. 

#4 Switch


Vaikka Switchin irrotettavat osat, liikuteltavuus ja mahdollisuus telakoida se kiinni televisioon voivat tuntua ensialkuun vain huomiota herättävältä kikkailulta, toimii konsoli kokonaisuutena hyvin yhteen. Hiukan pyörittelin ja ylipäätään makustelin sitä, että haluanko koko konsolia tälle listalle heittää, se kun oikeastaan koettelee käsi- ja kotikonsolin hiuksenhienoa rajapintaa. Mutta toisaalta mikä on sen hienompaa kuin päästä kantamaan myös ne isot ruudulla pelattavat AAA-pelit mukanaan lomareissulle tai vaikka vessaan. Pelien kavalkadi on vielä tässä vaiheessa Switchille melko pieni, mutta kirjastossa on julkaisusta asti ollut kovia nimiä mukana. Varsinaisesta taskukonsolista ei kuitenkaan voi puhua, sen verran suuri tabletti on kyseessä.

#3 PS Vita


Oman Vitani ostin käytettynä ja se näyttää siltä kuin edellinen omistaja olisi säilyttänyt sitä ruuvien, teräsvillan ja veitsien kanssa samassa laatikossa. Kaikesta huolimatta se on ollut minulle hellässä käytössä ja toisaalta minua olisi hirveästi houkuttanut laittaa se listan ensimmäiselle sijalle, sen verran lämpöisiä ajatuksia laite herättää. 

Vuonna 2012 Euroopassa ilmestynyt Vita on tehokas, kompakti ja melko hyvin käteen istuva käsikonsoli erinomaisella näytöllä. Huonon menestyksen myötä laitteelle on vähämmänpuoleisesti täysin eklusiivista pelattavaa, mutta sen kirjastossa on joitakin huikeita helmiä. Gravity Rush ja Persona 4: Golden ovat jo itsessään syy omistaa tämä konsoli.

Nice to Know: Slim versio on nimensä mukaan hoikempi malli Vitasta, mutta siinä on OLED-näyttö korvattu halvemmalla lcd-versiolla.

#2 2DS


Kun puhutaan käsikonsoleista, on 3DS itsestäänselvyys. Sen pelikirjasto on yksinkertaisesti valtava, varsinkin jos joukkoon lasketaan vielä DS:n koko kirjasto. Kuluttajaa voi kuitenkin hämmentää tuoteperheen valtava määrä vaihtoehtoja. Perinteisen 3DS-konsolin lisäksi on vaikka minkämoista versiota tarjolla. Vaikka paperilla parempiakin malleja löytyy, oma suosikkini on 2DS, eli “ovistoppari.” Vaikka kyseinen konsoli ei taivukkaan kokoon tai tue 3D:tä, sopii laite erinomaisella tavalla isompaankin kouraan.

#1 PSP


Rumpujen pärinää ja enkelikuoron laulua! Uskon että moni hieraisee silmiään ja mutristelee suupieliään, miksi kukaan valitsisi PSP:n suosikki käsikonsolikseen? Laite on melko epämukava kädessä ja sen UMD-levyltä pelattavat pelit ovat yhtä käteviä kuin lusikka juuston leikkaamiseen. PSP:n hienous liittyy hiukan ironisesti sen täysin kuolleeseen ekosysteemiin. Sen kevytmodaus on äärimmäisen helppo operaatio ja tämän jälkeen konsolia voi hyödyntää emulaattorina ja kotikutoisten pelien pelaamisessa (mutta ei tietenkään piratismiin, hyi sinua). 

Nice to Know: Oman erinomaisen lisänsä laite saa sen huokeasta keräilyarvosta. Vekottimen hinta ei päätä huimaa ja jos jostain syystä UMD-pelit kiehtovat, on niiden arvo vieläkin mitättömämpi. Ainoana miinuksena PSP:n muistikortit ovat jokseenkin hintavia.

 

 

 

 

 

Olen Samuli Leppälä, tuleva kuvataidekasvattaja ja freelance sisällöntuottaja. Elän omassa pelien, kulttuurin ja kirjojen maailmassa. Arvostan huonoa huumoria ja hassuja hattuja. 

Lue lisää Samulin tuotoksia video- ja lautapelaamisesta Varapeli-blogissa.